Happyhappy joyjoy in Melbourne..

No niin rakkaat, on taas mennyt tovi paivityksissa mutta yritan parhaani mukaan kiteyttaa parin viime kuukauden tapahtumat taalta piikkilankojen takaa. :)

Saavuttiin kuin saavuttiinkin sitten maanantai-aamuna kello 8 reikareika Melbourneen. Vasyneina mutta onnellisina. Matka Sydneysta kesti kaiken kaikkiaan siis 72 tuntia. Parempi myohaan kuin ei milloinkaan. :)
 

 Hostelli, Urban Central Backpackers sijaitsi ihan Melbournen keskustassa ja oli tosi siisti, melkein kuin hotelli. Kaikki huoneet oli neljan hengen huoneita ja meilla kavi tosi hyva tuuri, silla saatiin huonekavereiksi kaksi supermukavaa ja yhta sekoa kanadalaistyttoa, Megan ja Katelyn. Hostellissa oli aina maanantaisin ilmainen BBQ ja tietovisa jossa palkintona oli kannuittain ilmaista bissea. Tamahan passasi meille silla taman reissun lempijuomiin kuuluu ehdottomasti olut ja viskikola (ajoittain myos viski raakana). Outoa sinansa silla aikaisemmin kyseiset juomat ovat saaneet meissa lahinna yak-reaktion.

Melbourne tuntui alusta asti ihanalta kaupungilta. Kaupunki on iso mutta silti kotoisa ja fiilis ja ihmiset ovat tosi rentoja. Kaupungin halki virtaava joki ja keskustan suosituin hengailumesta Federation Square kuuluivat meidankin paivittaisiin chillauspaikkoihin. Aika Melbournessa kului tosi nopeasti. Paivisin oltiin joko St Kildan rannalla tai hengailtiin keskustassa. Iltaisin ohjelmaa riitti sitten sitakin enemman. Hostellin baarissa tuli aloiteltua yksi jos toinenkin random & legendary-ilta. Jostain syysta melkein jokainen ilta paattyi hostellin vieressa olevaan Crown Casinoon. Ei ehka ihan perus backpackeri-baari mutta vaikka kuinka yritettiin menna muihin paikkoihin loydettiin itsemme aina loppuillasta/aamuyosta casinolta. Valitettavasti sielta ei kuitenkaan jaanyt kateen muuta kuin mahtavia muistoja ja muistinmenetyksia. :)

Viimeinen viikko Melbournessa oli loistava; reunion irkkutyttojen kanssa, Melbourne Cup ja Halloween. Taysin sekopaiset irkkutytot, Becky ja Julia, joiden kanssa vietettiin legendaarinen Canberra-viikonloppu tulivat kotimatkallaan viela pariksi paivaksi Melbourneen. Reissussa parasta on ehdottomasti ihanat uudet ihmiset joihin tutustuu paivittain. Moneen kiintyykin aika nopeasti ja katkeransuloista on se ettei suurinta osaa nae enaa parin viikon tai kuukauden tiiviin yhteiselon jalkeen. Siksi onkin ihan erityisen huippua tavata joitain kavereita matkan varrella uudestaan. Melbourne Cup on vuoden suurin tapahtuma alueella. Viikon kestavissa hevoskisoissa tarkeinta on juhliminen ja muoti, varsinkin naisten paahinesysteemit. Suurin paiva on itse Melbourne Cup day, tiistai joka on yleinen juhlapyha. Niin siistia etta kaikilla on vapaata juhlinnan vuoksi. Vahan niinkuin meidan vappu, mutta (vain) hitusen verran tasokkaampaa. Meidan oli tarkoitus menna lauantaina tai tiistaina itse tapahtumapaikalle, mutta molempina paivina satoi niin paatettiin reppureissaajina keskittya mieluummin juhlahumuun kaupungin taysissa baareissa 70 dollarin paasymaksun sijaan. Ja hiuksiin iskettiin isot kukat hattujen sijaan. :) Varsinkin Melbourne Cup Dayna nakyma kaupungilla oli aika huvittava kun joka ikisella ihmisella oli parhaat paalla ja naisilla mita huikeimmat hatut. Melbourne Cupin aikaan kaupunki ja hostellit on taynna australialaisia eri puolilta maata. Useimmiten ihmiset joihin tutustuu on backpackereita, joten oli tosi kiva tavata vaihteeksi paljon ausseja. Halloweenina oli pippalot hostellin baarissa. Loydettiin superhalvalla naamiaisasut ja oltiin illan verran nunna ja sisakko. Mulla oli kyllakin aika tekopyha olo nunna-asussa. Pukeutumiskisan voittaja paljastettiin vasta kun oltiin lahdetty hostellilta ja kuulin vasta aamuyosta kun palattiin hostelliin etta olin voittanut kisan. Alastomaksi mieheksi pukeutunut kundi tuli vastaan ja sanoi: "You’re the nun. I came second and there was a nun and she won." Sitten niin. En ole koskaan aikaisemmin voittanut mitaan ja sitten kun oon nunna voitan koko potin enka edes ole paikalla. :)

French maid, there was a nun and she won, Megan, Katelyn

Hostellissa oli pieni matkatoimisto josta saatiin napparasti varattua kaikki matkat Ausseissa ja Uudessa Seelannissa. Meidan maailmanymparilippuun kuuluu lennot Uuteen Seelantiin ja tarkoituksena oli reissata siella kesakuu. Tajuttiin kuitenkin etta koska siella on silloin talvi saattaa meilla tulla vahan vilu kun rinkka on taytetty bikineilla ja topeilla. Paadyttiin siis reissaamaan tammikuu Uudessa Seelanissa ja tullaan takaisin Ausseihin helmikuussa. Saatiin hommattua tosi edullinen bussipassi, joka kiertaa koko Uuden Seelannin. Helmikuun alussa lennetaan takaisin Melbourneen ja sielta outbackiin Alice Springsiin, jossa tehdaan kolmen paivan retki Ayers Rockille. Aussibaarissa viihtyvat tietaa sen tanssilattian seinasta. Iso punainen kivi keskella aavikkoa. Kun mennaan takaisin Melbourneen paastaan vihdoin moikkaamaan Pingun kavereita Penguin Islandilla. Tarkoituksena oli reissata sinne ja Great Ocean Roadille jo nyt mutta helmikuun kesakeleilla retkeily on kivempaa. Melbournesta reissataan sitten bussipassilla itarannikkoa pitkin pohjoiseen Cairnsiin. Kaiken taman lystin matkatoimiston heppu jarkkasi meille pilkkahintaan. :)


..AND NOT SO HAPPYHAPPY JOYJOY IN MILDURA

Etsittiin aluksi toita Melbournesta mutta takaraivossa oli koko ajan ajatus kunnon farmihommista. Kumpikin meista kammoksui ajatusta ravintoladuunista. Kun kerran ollaan toisella puolella maailmaa ei ensimmaisena haluttaisi tehda samaa oravanpyorahommaa kuin kotona. Lisaksi halutaan pitaa ovet avoimena tulevaisuutta varten ja mahdollisuus toisen vuoden viisumiin. Ja se onnistuu vain tekemalla yhteensa 3 kk farmihommia. Siispa paadyttiin kolmen viikon Melbournessa oleskelun jalkeen 500 km pohjoiseen pieneen Milduran kaupunkiin. Loydettiin netista tyopaikkailmoitus jossa kerrottiin etta Mildurassa on paljon toita tarjolla. Kun soitin miehelle, jonka luulin olevan farmin isanta, mies toivotti meidat tervetulleiksi mahd pian ja lupasi etta toita on tarjolla. Ennen hostellista lahtoa yksi tytto varoitti meita Mildurasta ja varsinkin miehesta nimelta Don. Kuulemma maailman isoin kusettaja, hirveat olot ja toita silloin talloin 2 dollarin tuntipalkalla. Siina vaiheessa rupesi vahan huolestuttamaan, silla tajuttiin ettei tiedetty muuta kuin etta torstaina klo 15 joku hakee meidat bussiasemalta. Tytto naytti meille myos miehen puhelinnumeron mutta onneksi se ei ollut sama kuin miehella jonka kanssa olin puhunut.

Perilla Mildurassa meita oli vastassa koiranoksennus ramasella valkoisella pakulla. Lihava ja karvainen turkkilainen mies, jolla on isot kultaiset korvakorut ja pitka, kihara ja tuulessa hulmuava homohoukutin. Miiku, you would love it!! ;) Kun mies sitten esitteli itsensa Doniksi olisi meidan jo siina vaiheessa pitanyt huutaa auto seis! Sinisilmaisesti ajateltiin kuitenkin ettei kyseessa valttamatta ole sama mies koska ei oltu varmoja nimesta ja numero oli kuitenkin eri. Kun mies sitten iski meille kateen majoitus saantopaperit ja allekirjoittajana oli Don ja numerona eri numero kuin meille annettu, mutta yllaripyllari sama kuin meille varoitettu oli leikki kaukana. Meilla ei kuitenkaan ollut siina vaiheessa muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa matkaa talolle. Niin tai taloksihan me sita viela siina vaiheessa luultiin. Keskella viinipuskia ja peltoja auto pysahtyi karavaanialueelle. Piikkilanka-aidan sisapuolella oli kasa asuntovaunuja, ulkosuihkut- ja vessat ja peltinen rakennelma, jonka sisalla oli olohuone, keittokomero ja kylpyhuone. Meille selvisi pikkuhiljaa etta Don vuokraa siis vain majoitusta ja jarkkaa meille toita. Heti alkuun piti maksaa 2 viikon vuokra ja 150 dollarin takuu. Yritettiin muutamaan otteseen ottaa tyot puheeksi ennen kuin maksettiin mutta vastauksesi saatiin vaan nyt jo tutuksi tulleet: “Be patient mate, I’ll let you know in the evening..” Kun kuultiin muilta asukkailta etta tyotilanne on ollut tosi huono, oltiin melkein jo valmiita luovuttamaan ja lahtemaan eteenpain. Muut tyypit olivat kuitenkin tosi ihania ja kehotti meita odottamaan pari paivaa ja katsomaan miten tilanne muuttuu. Ensimmainen yo asuntovaunussa oli sarjassamme “se mika ei tapa se vahvistaa”. Jaakylmassa asuntovaunussa hytiseminen, 400 dollaria koyhempana eika tietoakaan toista. :)

Home sweet home :)

Terassi. Suihkut. Vessa.

Olohuone. Kotoisa.

Makuuhuone. Huomaa ergonominen ja erittain tehokas imuri.

Meilla olikin sitten alkuun koko viikonloppu vapaata, mutta se ei loppupeleissa haitannut. Paastiinpahan bilettamaan ja tutustumaan muihin karavaanareihin oikein kunnolla. :) Kommuunissa asui silla hetkella meidan lisaksi 19 tyyppia kahdeksasta eri maasta. Saksalaisia, ranskalaisia, kanadalais-sveitsilainen, irlantilainen, britti, israelilaisia, virolainen ja italialainen. Yhteishenki oli ihan mieleton koska kaikki oltiin samassa veneessa. Itse Milduran kaupunki on Porvoon kokoinen mutta karavaaniparkki sijaitsee 7 km paassa keskustasta, joten ollaan aikalailla kiinni taalla ilman omia autoja. Ja siis julkista liikennettahan taalla ei ole. Paitsi taksi. Mutta se tulee kyseeseen vain viikonloppuiltaisin. Ollaan kaikki yhdessa 24/7 joten ihmisiin kiintyy aika nopeasti. Kaikki nousee samaan aikaan eli aamuviidelta toihin. Suurin osa porukasta on toissa samassa paikassa ja iltaisin hengaillaan yhdessa koska kukaan ei paase alueelta muuallekaan. Viikon kohokohta on tietenkin perjantai ja beer o’clock kun kaikki seuraavan aamukuuden toista huolimatta suuntaa yhdessa keskustan yoelamaan. Toinen viikon kohokohta on sunnuntai. Viikon ainoa kerta kun paastaan kaupunkiin ruokaostoksille. Minibussilla kaikki yhdessa koossa tietysti. :) Tama on aika lailla BB-talo. Isoveljena Don, joka on oikeasti aika nutcase, mutta joka on onneksi ollut tosi kiva meita kohtaan koska ollaan onnistuttu pysymaan hyvissa valeissa. Sita vahan niinkun haluaa olla hyvissa valeissa ison turkkilaisen miehen kanssa, jolla on paraikaa 17 rikossyytetta meneillaan ja joka vietti viime viikolla parit paivat vankilassa. Mutta ei siis mitaan hataa mammat ja papat, meilla on taalla kaikki tosi hyvin. :)

Tyon suhteen meilla kavi alkuun tosi hyva tuuri. Paastiin kahdeksi viikoksi toihin Lilly Pilly-puunistutustilalle. Tyo oli tuntipalkalla ja vaikka valilla oli fyysisesti rankkaa kantaa painavia ruukkuja paivat pitkat helteessa tai kykkia kasvihuoneessa oli ihanaa kun oli varmasti toita. Ja sai hyotyliikuntaa. Edes aamuheraamiset, joka paiva 4 reikareika-5 reikareika eivat tuottaneet ongelmia. Ja kun tahan asti ollaan aina hehkutettu auringonlaskuja niin jummijammi mita auringonnousuja taalla on ollut. :) Oli niin epatodellinen olo ajella kuudelta aamulla auringonnousussa keskella viinitarhoja, keskella ei mitaan, keskella Australiaa! Tarunhohtoista. :) Meidan tyonantaja olikin sitten mielenkiintoinen tapaus. 35v, seksihullu italialainen, Tony. Onneksi myos luultavasti skitsofreenikko koska ensimmaisen paivan overivillien puheiden jalkeen hiljaista ja asiallista hissukkaa. Ainakin suurimman osan ajasta. Toiseksi viimeinen tyopaiva oli sitten taas sarjassamme random & legendary. Lounaan jalkeen Tony toi mukanaan pullon tequilaa, ponikan baileysta ja 24 packin bissea. Ja kotiin ei kuulemma ollut menemista ennen kuin pullot oli tyhjennetty. Siina sita sitten biletettiin varastohallissa oksien, hamahakkien, tyokoneiden ja monkijoiden keskella. Ja kotiin viemiseksi jai viela puolikas pullo tequilaa. :)

Kahden ekan viikon jalkeen tyotilanne onkin sitten ollut tosi surkea. Kun viikon aikana ei ollut muita toita kuin pari paivaa lehtien repimista viinirypalepuista urakkapalkalla ja kateen jai 20 dollaria per paiva paatettiin jo nostaa kytkinta ja vaihtaa maisemaa samaan aikaan kuin suurin osa superihanista “alkuperaisista” asukkaista. Don lupasi meille kuitenkin 2 viikon tyoputken tuntipalkalla ja koska ei yrityksista huolimatta oltu saatu muita toita paatettiin jaada alkuperaisten suunnitelmien mukaan joulukuun puoleenvaliin. Maanantai-aamuna paadyttiin sitten kuitenkin yhtakkia papupellolle urakkapalkalla. Tuntipalkka-paikka ei ollutkaan halunnut backpackereita toihin mutta Don lupasi hoitaa asian. Illalla kuultiin etta poliisit olivat kayneet Donin luona ja Don oli lahtenyt ainakin pariksi paivaksi Melbourneen. Eli se siita kunnon tyosta sitten. Papupellolla olisi riittanyt toita koko viikoksi mutta joka toinen paiva satoi kaatamalla joten toita ei ollut. Paitsi lauantaina aurinko porotti taysilla ja saatiin tehtya kunnon paiva. Sopivasti 2,5 h younien jalkeen. Krapulassa. +35 c. 9 tuntia.:) Viikonlopun jalkeen alkoi taas rankkasateet ja hurjat myrskyt ja siihen loppui papuhommat. Torstaina paastiin vihdoin aloittamaan tuntipalkkahommat viinirypaletilalla. Toita piti olla ainakin kaksi viikkoa putkeen mutta yllaripyllari toita riitti kahdeksi paivaksi ja nyt ollaan taas kolmatta paivaa vapaalla. Huomisesta ei ole viela tietoa. Muuten ei olisi ongelman haivaa mutta Masa rupeaa pikkuhiljaa korottamaan aantaan kukkarossa. Ollaanhan tassa jo hyvin nautittu elamasta ja vapaudesta 3,5 kuukautta. Viela olisi pari kuukautta lomaa tiedossa ennen kuin helmikuussa on aikuisten oikeasti pakko tehda hetki aikuisten toita. :)

Nyt on siis lusimista tj 5 ja lauantaina ollaan vihdoin vapaita ja lahdetaan hippulat vinkuen Melbournen kautta Sydneyyn, missa vietetaan joulu ja uusi vuosi. Niin outoa etta joulu on jo ihan just kohta. Sita ei oikein pysty tajuamaan helteessa. Ihmettelin yksi paiva kaupassa Siljalle etta miten ne soittaa joululauluja keskella kesaa. Kunnes tajusin etta nythan on oikeasti jo joulukuun puolivali. Tana vuonna tulee siis vietettya joulu ja uusi vuosi vahan perinteista poiketen rannalla bikineissa. Uuden vuoden jalkeen suunnataan kuukaudeksi Uuteen Seelantiin. Ja Vicke Makistartti tulee sinne myos. Ihan mieletonta!! Aaak kaaaaaaak :) Helmikuussa ehkamaybe toivottavasti Veera tulee moikkaamaan meita. Se vasta upeeta mahtavaa oliskin! Ja maaliskuussa meidan maailma ehka rajahtaa kun mennaan Kings of Leonin stadionkeikalle Brisbanessa! OMG :)

Elama on niin ihmisen parasta aikaa. Jopa piikkilankojen takana. Ollaan viimeksi teineina naurettu nain paljon, nain jatkuvasti, nain hysteerisesti, nain tyhmille jutuille ja useimmiten nain vaarissa paikoissa vaariin aikoihin. Eli voisi siis sanoa etta meilla on suht hauskaa taalla maailmalla. :) Ja peltohommissa on ollut enemman aikaa kuin laki sallii miettia teita kaikkia ihanaisia siella kotona. Kaiken mielettoman ihanan, uuden ja upean keskella te ootte vaan niin parhaita. Maailman parhaita.

Pusspuss