Puolentoista tunnin lauttamatkan jalkeen Phuket Negative vaihtui Koh Phi Phi taivaallisen Positiveksi. Jo matkalla Phi Phille "The Beach"-leffasta tutut maisemat ja tunnelma saivat nama reissaajat sanattomiksi. Onko tallaisia paikkoja oikeasti edes olemassa ja ollaanko me oikeasti taalla??
Satamassa meita oli vastassa hotellin oma kuljetuspalvelu. Toisin sanoen mies ja karryt. Philla Philla ei nimittain ole moottoriajoneuvoja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Pyoria on sitten senkin edesta. Ja aika monta Hello Kitty- pyoraakin :) Kun oltiin hetki kavelty "taksiletkassa" kapeita hiekkakujia pitkin, oltiin todella kiitollisia kuljetuspalvelusta. Varsinkin kun bungalowimme oli kaukana satamasta keskella jyrkkaa rinnetta. Check-inin yhteydessa respatytto ehdotti meille kahta eri bungalowia, joista fiksuina ja reippaina tyttoina valittiin tietenkin se korkeammalla rinteessa oleva. Respatytto varmisti viela etta halutaanko todella bungalow rinteesta. Ihmeteltiin kysymysta viela tassa vaiheessa. Rinkat matkusti hihnahissilla edelta ja me kivuttiin "reippaina" tyttoina perassa. N 50 vmaisen korkean ja levean rapun kohdalla ymmarrettiin puuskutuksien keskella respatyton tuplachekkaus. Mutta eihan sita viela perilla oltu. Bungalow sijaitsi toiseksi viimeisella asuntorivistolla, 103 rappusen korkeudessa. Jalat huusi siina vaiheessa hoosiannaa. Parvekkeen nakymat sataman ylle veivat kuitenkin pian voiton puuskutuksista. Ei sen puoleen etta parvekkeella olisi uskaltanu hengailla hetkeakaan keskella viidakon erinaisia elaimia. Parin paivan aikana tormattiin kaarmeeseen, megasammakoihin, outoihin matoihin, liskoihin (kylpparissa ja huoneessa), muurahaisiin ja muihin orkkimorkkeihin. Onneksi huoneessa oli kuitenkin hyttysverkot, joten pelot eivat hairinneet kauneusunia. :) Luonnon aanet, kuten jarjettoman kova sammakoiden kurnutus, lintujen viserrys, hyonteisten surina ja aamulla kukon kieunta soivat jatkuvasti korvissa. Upeat maisemat ja kylan tunnelma yhdistettyina ennennakemattoman kauniiseen auringonlaskuun saivat meidat jo alkuun rakastumaan tahan pieneen saareen.
Aamulla startattiin pitkahantaveneella puolipaivaretkelle viereiselle Phi Phi Leyn saarelle. Veneessa ei onneksi ollut meidan lisaksi kuin kolme muuta turistia niin saastyttiin (alkuun) isoilta tusristimassoilta ja saatiin kokea maisemat aidoimmillaan. Ensimmaisena pysahdyspaikkana oli korkeiden kallioiden reunustama vaalean turkoosi laguuni. Wau! Livuttiin hiljaa veneella laguuniin jossa ei kuulunut muita aania kuin meidan kaiut. :) Laguunin jalkeen oli snorklauksen aika. Oltiin kuitenkin niin lahella saarta etta nakyvyys ei ollut ihan paras eika veden alla ollut niin paljon fisuja kun oltiin odotettu. Jannaa silti! :) Seuraavana oli sitten luvassa the Beachista tuttu Maya Beach. Oltiin odotettu paikkaa erityisen paljon mutta niin oli nakojaan 300 muutakin turistia. Kun saavuttiin rannalle oli nakyma tosi iso pettymys. Sadoittain turisteja ja kymmenittain kovaan aaneen paristelevia isoja moottoriveneita. Se siita paratiisirannasta sitten niin. Onneksi oltiin aamulla niin aikaisin laguunilla, etta saatiin edes siella olla rauhassa :) Matkalla takaisin Phi Phille kavaistiin viela Monkey Beachilla, missa kymmenet sopot serkkupojat ja tytot asustaa. Sain kyllakin heti alkuun traumoja kun urosapina vetaisi naarasta pikaisesti takaapain suoraan silmiemme edessa! Hyhyh! Oli kiva moikata serkkuja mutta tallakin rannalla arsytti vaenpaljous. Parveilevat ihmiset ne vasta apinoita olikin pallistellessaan elaimia. :)
Alkuillasta meita odotti seuraava reissu, nimittain kipuaminen vuorenhuipun nakoalapaikalle auringonlaskua katsomaan. Herattiin kesken paikkareiden ja lahdettiin kauheella vauhdilla 350 jyrkkaakin jyrkempaa rappusta ja 500 metrin akkijyrkkaa polkua kohti. Jalat oli jo valmiiksi poikki muutaman paivan Bungalow ylosalasin juoksun jalkeen mutta reippaasti sita painettiin loppun asti. Huipulla odotti mahtavat nakymat! Mutta eihan siella mitaan auringonlaskua nakynyt kun oli pilvista. :) Hieno kokemus silti! Ja kaupan paalle Betti Spaghetti - jalat.
Illalla suunnattiin rannalle happyhour- bucket(e)ille. 120 bahtia eli kolme erkkia hinkista. Ei paha :) Hiekalle oli asetettu patjoja ja ulkotulia ja livebandi soitti hyvaa musiikkia. Ihan mieleton tunne maata siina tahtitaivaan alla ja fiilistella taalla toisella puolella maailmaa! Ja tama on vasta alkua :) Silla hetkella oltiin varmaan onnellisempia kuin koskaan aikaisemmin. :) Yhtakkia rannalla alkoi tulishow, jossa baarikundit heitteli tulia musiikin tahtiin. Ja jos tuntui, etta illasta saattoi viela puuttua jotain eipa puuttunut enaa. Bandi alkoi uudestaan soittaa ja mikas muu biisi raikasi kuin Sex on Fire (niille jotka ei viela tieda, maailmankaikkeuden paras biisi)!!! Ei olla varmaan ikina riehuttu niin paljon :D Jossain vaiheessa yota taivas repesi ja monsuunisadetta tuli taivaan taydelta. Mutta sehan ei menoa haitannut. Painvastoin villitsi sita entisestaan jos mahdollista. Siina sita sitten tanssittiin kaatosateessa kuin viimeista paivaa. :) Anninan puhelin otti nokkiinsa lapimarassa laukussa, mutta ilta oli vahintaan yhden puhelimen arvoinen.
Sadekausi ei oo meita pahemmin taalla vaivannut, sateet on yleensa olleet vaan kovia kuuroja ja hetken paasta on taas aurinko paistanut. Talla kertaa sade jatkui kuitenkin viela seuraavanakin paivana. Saatiinpahan siis aikaa ladata akkuja uusia seikkailuja varten. Seuraavana paivana matka jatkuikin kohti Koh Samuita. Mutta siita enemman toisella kertaa. Tulipahan sen verran tekstia etta ollaan kirjoiteltu pitkin paivaa ja nyt on aika sanoa tack o adjo!
Puss o Kram :)
