Hiekanvalkoinen joulu ja uusi vuosi Sydneyssa

Vapaus. Mika ihana tunne.. =) Oli aika sanoinkuvailematon fiilis kun Don viimeisen kerran toottasi meille pakustaan ja katosi homohoukutin heiluen Milduran bussiaseman pihalta. Parin tunnin bussi-ja junamatkan jalkeen saavuttiin vihdoin Melbourneen ja samaan hostelliin jossa yovyttiin aiemmin. Oltiin vankileirin jalkeen ihan fiiliksissa normaaleista peruasioista, kuten ihmisista ja autoista kaduilla, rakennuksista, kavelymatkan paassa olevista kaupoista ja tietenkin hostellin baarista. ;) Parasta oli lammin suihku ja puhdas ho(s)tellihuone. Puhtauden tunne on muuten aika kiva kuuden viikon jalkeen. Hostellissa asui viela jonkun verran vanhoja tuttuja ja tuntui kuin ei oltaisi koskaan lahdettykaan sielta. Illalla vietettiin reunionia Beer o’clock Jacobin kanssa, sveitsilais-kanadalainen kundi , joka vapautui pari viikkoa meita aiemmin. Saatiin myos tyotarjous Jacobin tyopaikalta kun kaytiin siella ja pomo tarjosi meille ravintolahommia kun mennaan Melbourneen takaisin. Maidan aikataulut ei vaan oikein anna periksi jaada sinne pidemmaksi aikaa mutta onpahan ainakin varasuunnitelma kun rahat on loppu eika ole volvoa mita myyda..


Sunnuntai-iltana reissattiin yobussilla Sydneyyn ja uskokaa tai alkaa paastiin perille 12 h matkan jalkeen. Satunneista syista oltiin varattu pari ylimaaraista paivaa matkan tekoon, silla pahin painajainen olisi ollut jaada taas mottiin ja viettaa joulu Canberrassa. Asuttiin pari ensimmaista paivaa Sylvian ja Allanin luona ja joulu ja uusi vuosi keskustan hostellissa. Ennen matkaa en olisi kuvitellut etta oltaisiin kuusi viikkoa monen sadan kilometrin paassa rannasta, joten ensimmaisena paivana suunnattiin tietenkin Bondille. Meri, aallot ja kohina. Ihanaa =)

Jouluaaton aamu oli astetta erilaisempi kuin yleensa. Kun herattiin kuumasta hostellihuoneesta tukka pystyssa railakkaiden vaahtobileiden jalkeen, oli hieman vaikea saada joulumielta ylle. Vaikka kuinka kuunneltiin Vesku Loirin Varpunen jouluaamuna Youtubesta. Aamupala riisipuuron sijaan kaytiin vetamassa kympin pihvit ja kotoa lahetetyt lahjatkin avattiin bussipysakilla. :D Illalla vietettiin joulujuhlia Tonyn ja Samin, tyokaveri Toolonrannasta, luona. Oli pitkasta aikaa kiva viettaa aikaa kunnon suomalaiseen tapaan. Kera salmarin, tottakai. ;) Joulupaivana tampattiin ja heitettiin tukkaa (tonttulakkeja) Bondilla. Rannan vieressa oli kunnon bileet pystyssa kun DJ:t soitti ja sadat tonttulakkiset tyypit tamppasi. Eli tosi outo mutta superhauska joulu talla kertaa. Tapaninpaivana oli kuitenkin jo vahan helpottunut olo kun ei tarvinnut yrittaa saada joulufiiilista ja miettia millaista joulua kotona vietetaan..

Valipaivat hujahti aika railakkasti ohi rannalla hengaillen. Ja hyvat paivat sita ihmisten maaraa. Tuhannet ihmiset ahtautui suht pienelle rannalle ja olo oli kuin sillilla purkissa. Ei mikaan unelmakuva rantapaivasta, mutta mielenkiintoinen kokemus sinansa. Saatiin myos vihdoin aikaiseksi tehda paivaretki Blue Mountainsille Sydneyn lahettyville. Patikoitiin muutama tunti vuorilla ja nakymat oli todella hulppeat. Uuden vuoden aatonaattona oltiin paatetty menna ajoissa nukkumaan ja saastaa akkuja uuden vuoden kemuihin. Ainahan asiat ei mene ihan niin kuin suunniteltu ja paadyttiinkin sitten ottamaan tatuoinnit keskella yota.. Oltiin jo pidemman aikaa juteltu etta haluttaisiin reissutatuoinnit ja pohdiskeltu eri vaihtoehtoja. Edellisena yona tulin ajatelleeksi etta ollaan talla hetkella vapaita kuin linnut, mennaan minne elama vie, kuin hoyhenet tuulen mukana. Paivan pohdiskelun ja mallikuvien etsimisen jalkeen hypattiin ylos sangyista yhdentoista aikaan ja suunnattiin lappari kainalossa viereiseen tatuointiliikkeeseen. Kings Crossin kaupunginosa on Sydneyn Kallio ja siella maksullisten naisten, strippiluolien ja piripaiden keskella tatuointipaikatkin ovat auki aamuneljaan. Yhden aikaan yolla meilla molemmilla oli ikuiset muistot, hoyhenet, elamamme matkasta.. Random & legendary.. :D

Uusi vuosi ja Harbour bridgen ilotulitukset ovat tosi iso juttu Sydneyssa. Parhaiden nakoalapaikkojen aitaukset suljetaan jo aamupaivasta eika paikalla tietenkaan saa juoda alkoholia. Ja mehan ei uutta vuotta juhlita ilman skumppaa, joten paatettiin menna vasta loppuillasta kaupungin ulkopuolella olevaan nakoalapuistoon. Alkuiltaa vietettiin Samin ja Tonyn luona. On muuten tosi kiva olla kokkien kaveri. =) Tony oli vasannyt meille koko paivan hulppeita uuden vuoden poperoita. Varmasti parasta ruokaa mita tana vuonna reissaajabudjetilla saadaan! Siljan kaverit Suomesta, Anne ja Sami, olivat myos Sydneyssa, joten juhlittiin vuoden vaihtumista miljoonien ihmisten keskella paaosin suomalaisella poppoolla. Alkuiltahan kuitenkin venahti taas loppuillaksi ja saatiin loppupeleissa juosta 3 kilsan matka ilotulitteille. Ja jengia oli “rauhallisemmassakin” paikassa kuin pipoa. Mutta nahtiin kuin nahtiinkin ilotulitteet ja vuoden vaihtuminen ensimmaisten joukossa maailmassa. =) uuden vuoden paivaa vietettiin picnicilla ja skumpalla aurinkoisessa puistossa. Hyva tapa viettaa syntymapaivaa kun on tottunut pakkaseen ja lumeen.. :D

Happyhappy joyjoy in Melbourne..

No niin rakkaat, on taas mennyt tovi paivityksissa mutta yritan parhaani mukaan kiteyttaa parin viime kuukauden tapahtumat taalta piikkilankojen takaa. :)

Saavuttiin kuin saavuttiinkin sitten maanantai-aamuna kello 8 reikareika Melbourneen. Vasyneina mutta onnellisina. Matka Sydneysta kesti kaiken kaikkiaan siis 72 tuntia. Parempi myohaan kuin ei milloinkaan. :)
 

 Hostelli, Urban Central Backpackers sijaitsi ihan Melbournen keskustassa ja oli tosi siisti, melkein kuin hotelli. Kaikki huoneet oli neljan hengen huoneita ja meilla kavi tosi hyva tuuri, silla saatiin huonekavereiksi kaksi supermukavaa ja yhta sekoa kanadalaistyttoa, Megan ja Katelyn. Hostellissa oli aina maanantaisin ilmainen BBQ ja tietovisa jossa palkintona oli kannuittain ilmaista bissea. Tamahan passasi meille silla taman reissun lempijuomiin kuuluu ehdottomasti olut ja viskikola (ajoittain myos viski raakana). Outoa sinansa silla aikaisemmin kyseiset juomat ovat saaneet meissa lahinna yak-reaktion.

Melbourne tuntui alusta asti ihanalta kaupungilta. Kaupunki on iso mutta silti kotoisa ja fiilis ja ihmiset ovat tosi rentoja. Kaupungin halki virtaava joki ja keskustan suosituin hengailumesta Federation Square kuuluivat meidankin paivittaisiin chillauspaikkoihin. Aika Melbournessa kului tosi nopeasti. Paivisin oltiin joko St Kildan rannalla tai hengailtiin keskustassa. Iltaisin ohjelmaa riitti sitten sitakin enemman. Hostellin baarissa tuli aloiteltua yksi jos toinenkin random & legendary-ilta. Jostain syysta melkein jokainen ilta paattyi hostellin vieressa olevaan Crown Casinoon. Ei ehka ihan perus backpackeri-baari mutta vaikka kuinka yritettiin menna muihin paikkoihin loydettiin itsemme aina loppuillasta/aamuyosta casinolta. Valitettavasti sielta ei kuitenkaan jaanyt kateen muuta kuin mahtavia muistoja ja muistinmenetyksia. :)

Viimeinen viikko Melbournessa oli loistava; reunion irkkutyttojen kanssa, Melbourne Cup ja Halloween. Taysin sekopaiset irkkutytot, Becky ja Julia, joiden kanssa vietettiin legendaarinen Canberra-viikonloppu tulivat kotimatkallaan viela pariksi paivaksi Melbourneen. Reissussa parasta on ehdottomasti ihanat uudet ihmiset joihin tutustuu paivittain. Moneen kiintyykin aika nopeasti ja katkeransuloista on se ettei suurinta osaa nae enaa parin viikon tai kuukauden tiiviin yhteiselon jalkeen. Siksi onkin ihan erityisen huippua tavata joitain kavereita matkan varrella uudestaan. Melbourne Cup on vuoden suurin tapahtuma alueella. Viikon kestavissa hevoskisoissa tarkeinta on juhliminen ja muoti, varsinkin naisten paahinesysteemit. Suurin paiva on itse Melbourne Cup day, tiistai joka on yleinen juhlapyha. Niin siistia etta kaikilla on vapaata juhlinnan vuoksi. Vahan niinkuin meidan vappu, mutta (vain) hitusen verran tasokkaampaa. Meidan oli tarkoitus menna lauantaina tai tiistaina itse tapahtumapaikalle, mutta molempina paivina satoi niin paatettiin reppureissaajina keskittya mieluummin juhlahumuun kaupungin taysissa baareissa 70 dollarin paasymaksun sijaan. Ja hiuksiin iskettiin isot kukat hattujen sijaan. :) Varsinkin Melbourne Cup Dayna nakyma kaupungilla oli aika huvittava kun joka ikisella ihmisella oli parhaat paalla ja naisilla mita huikeimmat hatut. Melbourne Cupin aikaan kaupunki ja hostellit on taynna australialaisia eri puolilta maata. Useimmiten ihmiset joihin tutustuu on backpackereita, joten oli tosi kiva tavata vaihteeksi paljon ausseja. Halloweenina oli pippalot hostellin baarissa. Loydettiin superhalvalla naamiaisasut ja oltiin illan verran nunna ja sisakko. Mulla oli kyllakin aika tekopyha olo nunna-asussa. Pukeutumiskisan voittaja paljastettiin vasta kun oltiin lahdetty hostellilta ja kuulin vasta aamuyosta kun palattiin hostelliin etta olin voittanut kisan. Alastomaksi mieheksi pukeutunut kundi tuli vastaan ja sanoi: "You’re the nun. I came second and there was a nun and she won." Sitten niin. En ole koskaan aikaisemmin voittanut mitaan ja sitten kun oon nunna voitan koko potin enka edes ole paikalla. :)

French maid, there was a nun and she won, Megan, Katelyn

Hostellissa oli pieni matkatoimisto josta saatiin napparasti varattua kaikki matkat Ausseissa ja Uudessa Seelannissa. Meidan maailmanymparilippuun kuuluu lennot Uuteen Seelantiin ja tarkoituksena oli reissata siella kesakuu. Tajuttiin kuitenkin etta koska siella on silloin talvi saattaa meilla tulla vahan vilu kun rinkka on taytetty bikineilla ja topeilla. Paadyttiin siis reissaamaan tammikuu Uudessa Seelanissa ja tullaan takaisin Ausseihin helmikuussa. Saatiin hommattua tosi edullinen bussipassi, joka kiertaa koko Uuden Seelannin. Helmikuun alussa lennetaan takaisin Melbourneen ja sielta outbackiin Alice Springsiin, jossa tehdaan kolmen paivan retki Ayers Rockille. Aussibaarissa viihtyvat tietaa sen tanssilattian seinasta. Iso punainen kivi keskella aavikkoa. Kun mennaan takaisin Melbourneen paastaan vihdoin moikkaamaan Pingun kavereita Penguin Islandilla. Tarkoituksena oli reissata sinne ja Great Ocean Roadille jo nyt mutta helmikuun kesakeleilla retkeily on kivempaa. Melbournesta reissataan sitten bussipassilla itarannikkoa pitkin pohjoiseen Cairnsiin. Kaiken taman lystin matkatoimiston heppu jarkkasi meille pilkkahintaan. :)


..AND NOT SO HAPPYHAPPY JOYJOY IN MILDURA

Etsittiin aluksi toita Melbournesta mutta takaraivossa oli koko ajan ajatus kunnon farmihommista. Kumpikin meista kammoksui ajatusta ravintoladuunista. Kun kerran ollaan toisella puolella maailmaa ei ensimmaisena haluttaisi tehda samaa oravanpyorahommaa kuin kotona. Lisaksi halutaan pitaa ovet avoimena tulevaisuutta varten ja mahdollisuus toisen vuoden viisumiin. Ja se onnistuu vain tekemalla yhteensa 3 kk farmihommia. Siispa paadyttiin kolmen viikon Melbournessa oleskelun jalkeen 500 km pohjoiseen pieneen Milduran kaupunkiin. Loydettiin netista tyopaikkailmoitus jossa kerrottiin etta Mildurassa on paljon toita tarjolla. Kun soitin miehelle, jonka luulin olevan farmin isanta, mies toivotti meidat tervetulleiksi mahd pian ja lupasi etta toita on tarjolla. Ennen hostellista lahtoa yksi tytto varoitti meita Mildurasta ja varsinkin miehesta nimelta Don. Kuulemma maailman isoin kusettaja, hirveat olot ja toita silloin talloin 2 dollarin tuntipalkalla. Siina vaiheessa rupesi vahan huolestuttamaan, silla tajuttiin ettei tiedetty muuta kuin etta torstaina klo 15 joku hakee meidat bussiasemalta. Tytto naytti meille myos miehen puhelinnumeron mutta onneksi se ei ollut sama kuin miehella jonka kanssa olin puhunut.

Perilla Mildurassa meita oli vastassa koiranoksennus ramasella valkoisella pakulla. Lihava ja karvainen turkkilainen mies, jolla on isot kultaiset korvakorut ja pitka, kihara ja tuulessa hulmuava homohoukutin. Miiku, you would love it!! ;) Kun mies sitten esitteli itsensa Doniksi olisi meidan jo siina vaiheessa pitanyt huutaa auto seis! Sinisilmaisesti ajateltiin kuitenkin ettei kyseessa valttamatta ole sama mies koska ei oltu varmoja nimesta ja numero oli kuitenkin eri. Kun mies sitten iski meille kateen majoitus saantopaperit ja allekirjoittajana oli Don ja numerona eri numero kuin meille annettu, mutta yllaripyllari sama kuin meille varoitettu oli leikki kaukana. Meilla ei kuitenkaan ollut siina vaiheessa muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa matkaa talolle. Niin tai taloksihan me sita viela siina vaiheessa luultiin. Keskella viinipuskia ja peltoja auto pysahtyi karavaanialueelle. Piikkilanka-aidan sisapuolella oli kasa asuntovaunuja, ulkosuihkut- ja vessat ja peltinen rakennelma, jonka sisalla oli olohuone, keittokomero ja kylpyhuone. Meille selvisi pikkuhiljaa etta Don vuokraa siis vain majoitusta ja jarkkaa meille toita. Heti alkuun piti maksaa 2 viikon vuokra ja 150 dollarin takuu. Yritettiin muutamaan otteseen ottaa tyot puheeksi ennen kuin maksettiin mutta vastauksesi saatiin vaan nyt jo tutuksi tulleet: “Be patient mate, I’ll let you know in the evening..” Kun kuultiin muilta asukkailta etta tyotilanne on ollut tosi huono, oltiin melkein jo valmiita luovuttamaan ja lahtemaan eteenpain. Muut tyypit olivat kuitenkin tosi ihania ja kehotti meita odottamaan pari paivaa ja katsomaan miten tilanne muuttuu. Ensimmainen yo asuntovaunussa oli sarjassamme “se mika ei tapa se vahvistaa”. Jaakylmassa asuntovaunussa hytiseminen, 400 dollaria koyhempana eika tietoakaan toista. :)

Home sweet home :)

Terassi. Suihkut. Vessa.

Olohuone. Kotoisa.

Makuuhuone. Huomaa ergonominen ja erittain tehokas imuri.

Meilla olikin sitten alkuun koko viikonloppu vapaata, mutta se ei loppupeleissa haitannut. Paastiinpahan bilettamaan ja tutustumaan muihin karavaanareihin oikein kunnolla. :) Kommuunissa asui silla hetkella meidan lisaksi 19 tyyppia kahdeksasta eri maasta. Saksalaisia, ranskalaisia, kanadalais-sveitsilainen, irlantilainen, britti, israelilaisia, virolainen ja italialainen. Yhteishenki oli ihan mieleton koska kaikki oltiin samassa veneessa. Itse Milduran kaupunki on Porvoon kokoinen mutta karavaaniparkki sijaitsee 7 km paassa keskustasta, joten ollaan aikalailla kiinni taalla ilman omia autoja. Ja siis julkista liikennettahan taalla ei ole. Paitsi taksi. Mutta se tulee kyseeseen vain viikonloppuiltaisin. Ollaan kaikki yhdessa 24/7 joten ihmisiin kiintyy aika nopeasti. Kaikki nousee samaan aikaan eli aamuviidelta toihin. Suurin osa porukasta on toissa samassa paikassa ja iltaisin hengaillaan yhdessa koska kukaan ei paase alueelta muuallekaan. Viikon kohokohta on tietenkin perjantai ja beer o’clock kun kaikki seuraavan aamukuuden toista huolimatta suuntaa yhdessa keskustan yoelamaan. Toinen viikon kohokohta on sunnuntai. Viikon ainoa kerta kun paastaan kaupunkiin ruokaostoksille. Minibussilla kaikki yhdessa koossa tietysti. :) Tama on aika lailla BB-talo. Isoveljena Don, joka on oikeasti aika nutcase, mutta joka on onneksi ollut tosi kiva meita kohtaan koska ollaan onnistuttu pysymaan hyvissa valeissa. Sita vahan niinkun haluaa olla hyvissa valeissa ison turkkilaisen miehen kanssa, jolla on paraikaa 17 rikossyytetta meneillaan ja joka vietti viime viikolla parit paivat vankilassa. Mutta ei siis mitaan hataa mammat ja papat, meilla on taalla kaikki tosi hyvin. :)

Tyon suhteen meilla kavi alkuun tosi hyva tuuri. Paastiin kahdeksi viikoksi toihin Lilly Pilly-puunistutustilalle. Tyo oli tuntipalkalla ja vaikka valilla oli fyysisesti rankkaa kantaa painavia ruukkuja paivat pitkat helteessa tai kykkia kasvihuoneessa oli ihanaa kun oli varmasti toita. Ja sai hyotyliikuntaa. Edes aamuheraamiset, joka paiva 4 reikareika-5 reikareika eivat tuottaneet ongelmia. Ja kun tahan asti ollaan aina hehkutettu auringonlaskuja niin jummijammi mita auringonnousuja taalla on ollut. :) Oli niin epatodellinen olo ajella kuudelta aamulla auringonnousussa keskella viinitarhoja, keskella ei mitaan, keskella Australiaa! Tarunhohtoista. :) Meidan tyonantaja olikin sitten mielenkiintoinen tapaus. 35v, seksihullu italialainen, Tony. Onneksi myos luultavasti skitsofreenikko koska ensimmaisen paivan overivillien puheiden jalkeen hiljaista ja asiallista hissukkaa. Ainakin suurimman osan ajasta. Toiseksi viimeinen tyopaiva oli sitten taas sarjassamme random & legendary. Lounaan jalkeen Tony toi mukanaan pullon tequilaa, ponikan baileysta ja 24 packin bissea. Ja kotiin ei kuulemma ollut menemista ennen kuin pullot oli tyhjennetty. Siina sita sitten biletettiin varastohallissa oksien, hamahakkien, tyokoneiden ja monkijoiden keskella. Ja kotiin viemiseksi jai viela puolikas pullo tequilaa. :)

Kahden ekan viikon jalkeen tyotilanne onkin sitten ollut tosi surkea. Kun viikon aikana ei ollut muita toita kuin pari paivaa lehtien repimista viinirypalepuista urakkapalkalla ja kateen jai 20 dollaria per paiva paatettiin jo nostaa kytkinta ja vaihtaa maisemaa samaan aikaan kuin suurin osa superihanista “alkuperaisista” asukkaista. Don lupasi meille kuitenkin 2 viikon tyoputken tuntipalkalla ja koska ei yrityksista huolimatta oltu saatu muita toita paatettiin jaada alkuperaisten suunnitelmien mukaan joulukuun puoleenvaliin. Maanantai-aamuna paadyttiin sitten kuitenkin yhtakkia papupellolle urakkapalkalla. Tuntipalkka-paikka ei ollutkaan halunnut backpackereita toihin mutta Don lupasi hoitaa asian. Illalla kuultiin etta poliisit olivat kayneet Donin luona ja Don oli lahtenyt ainakin pariksi paivaksi Melbourneen. Eli se siita kunnon tyosta sitten. Papupellolla olisi riittanyt toita koko viikoksi mutta joka toinen paiva satoi kaatamalla joten toita ei ollut. Paitsi lauantaina aurinko porotti taysilla ja saatiin tehtya kunnon paiva. Sopivasti 2,5 h younien jalkeen. Krapulassa. +35 c. 9 tuntia.:) Viikonlopun jalkeen alkoi taas rankkasateet ja hurjat myrskyt ja siihen loppui papuhommat. Torstaina paastiin vihdoin aloittamaan tuntipalkkahommat viinirypaletilalla. Toita piti olla ainakin kaksi viikkoa putkeen mutta yllaripyllari toita riitti kahdeksi paivaksi ja nyt ollaan taas kolmatta paivaa vapaalla. Huomisesta ei ole viela tietoa. Muuten ei olisi ongelman haivaa mutta Masa rupeaa pikkuhiljaa korottamaan aantaan kukkarossa. Ollaanhan tassa jo hyvin nautittu elamasta ja vapaudesta 3,5 kuukautta. Viela olisi pari kuukautta lomaa tiedossa ennen kuin helmikuussa on aikuisten oikeasti pakko tehda hetki aikuisten toita. :)

Nyt on siis lusimista tj 5 ja lauantaina ollaan vihdoin vapaita ja lahdetaan hippulat vinkuen Melbournen kautta Sydneyyn, missa vietetaan joulu ja uusi vuosi. Niin outoa etta joulu on jo ihan just kohta. Sita ei oikein pysty tajuamaan helteessa. Ihmettelin yksi paiva kaupassa Siljalle etta miten ne soittaa joululauluja keskella kesaa. Kunnes tajusin etta nythan on oikeasti jo joulukuun puolivali. Tana vuonna tulee siis vietettya joulu ja uusi vuosi vahan perinteista poiketen rannalla bikineissa. Uuden vuoden jalkeen suunnataan kuukaudeksi Uuteen Seelantiin. Ja Vicke Makistartti tulee sinne myos. Ihan mieletonta!! Aaak kaaaaaaak :) Helmikuussa ehkamaybe toivottavasti Veera tulee moikkaamaan meita. Se vasta upeeta mahtavaa oliskin! Ja maaliskuussa meidan maailma ehka rajahtaa kun mennaan Kings of Leonin stadionkeikalle Brisbanessa! OMG :)

Elama on niin ihmisen parasta aikaa. Jopa piikkilankojen takana. Ollaan viimeksi teineina naurettu nain paljon, nain jatkuvasti, nain hysteerisesti, nain tyhmille jutuille ja useimmiten nain vaarissa paikoissa vaariin aikoihin. Eli voisi siis sanoa etta meilla on suht hauskaa taalla maailmalla. :) Ja peltohommissa on ollut enemman aikaa kuin laki sallii miettia teita kaikkia ihanaisia siella kotona. Kaiken mielettoman ihanan, uuden ja upean keskella te ootte vaan niin parhaita. Maailman parhaita.

Pusspuss

Sydney - Canberra - Wagga Wagga - Gundagai - Canfuckinberra...

Hyvaa paivaa. Nyt on kylla ollut oudoin viikonloppu ehka ikina. Ollaan talla hetkella Canberran lahiossa sekamelska omakotitalossa ja isanta (joka by the way on juossut naulapyssyyn, naama taynna lavistyksia) huutaa automaattitaksintilaukseen yesia ja nota vuoronperaan.




Sydney, tuo sumuinen sateinen kaupunki on siis talta osin nahty ja palataan sinne jouluksi ja uudeksi vuodeksi. Saa on pysynyt sateisena mutta yhtena kauniina paivana mentiin lautalla Sydneyn lahella olevalle ihanalle Taronga Zoo saarelle. Elaintarhassa nahtiin kenguruita ja koaloita ja pingviineja ja kirahveja ja gorilloja ja.. Oltiin kuin innostuneita lapsia kaikkien elainten keskella. :) Mulle jai kuitenkin viela vahan hampaankoloon etten paassyt halailemaan koaloita (osa teista tietaa miten paljon ha-luan ha-lailla koa-loita :)) mutta eikohan sekin asia viela korjaannu. Oltiin myos yhtena paivana taas bongaamassa surffareita Bondilla. ;) Asuttiin viikko mielettoman ihanan, ystavallisen ja alkoholisoituneen kuusikymppisen pariskunnan, Sylvian ja Allanin luona. :) Koti oli tositosi kodikas ja oli ihanaa olla valilla kotoisassa paikassa kuuden viikon hostellien jalkeen. Syltty ja Iso A kokkasi meille iltaisin ruokaa ja juotti meille punkkua ja meilla kaikilla oli niin mukavaa. Kunnes Sylvia joka ilta sammui sohvalle rooki kadessa kiskottuaan pari punkkupulloa. Vaikka molemmat oli tosi ihania oli tunnelma aika jannittynyt silla viikon alussa pariskunta paatti eroavansa ja Sylvia muuttaa toiselle puolelle Australiaa. Katsottiin siis parhaaksi siina vaiheessa vaihtaa maisemaa ja matkata Melbourneen. Syltysta ja Iso A:sta tuli kuitenkin meille jo tosi laheisia ja on kiva tietaa etta taalla kaukana kaukana kotoa on olemassa paikka joita he kutsuivat meidan Australian kodiksi.
Lahdettiin perjantaina yhdeksalta aamulla bussilla kohti Melbournea. Edessapain oli 14 h matka, mika tuntui aika pitkalta ajalta mutta tassa vaiheessa se matka olisi ollut kakunpalanen. Ollaan nimittain viela, 60 h jalkeen n 600 km paassa Melbournesta. :) Kun oltiin perjantaina matkattu 3 h rupesi bussissa yhtakkia haisemaan savu joten pysahdyttiin keskelle tieta ja kuski mumisi puhelimeen jotain tulesta ja savusta. Vahan ajan paasta jatkettiin kuitenkin matkaa. Onneksi oltiin lahella Canberraa ja vaihdettiin siella bussia. Puolessavalissa matkaa, keskella ei mitaan muuta paitsi lampaita ja muutamia viinitiloja, bussi pysahtyi keskelle tieta pitkan autoletkan jatkoksi. Puolen tunnin paikallaolon jalkeen bussi teki U-kaannoksen ja matkattiin takaisin pain ilman mitaan tietoa missa ollaan ja mita tapahtuu. Bussissa kulkevan puskaradion kautta saatiin kuulla etta tulva oli katkaissut tien ja lahikylat tulvivat. Skjoos mee, tulvia Australiassa?! Antakee armoo. :)

Matkattiin siis samaa tieta takaisin pain ja jossain vaiheessa pysahdyttiin tuppukylan bussipysakille jossa kuultiin etta kaikki kolme Melbourneen johtavaa tieta tulvii. Ei siis auttanut muuta kuin matkata viela takaisin pain kohti Gundagain kylan keskustaa, Hungry Jacks hampurilaisravintolaa. Perilla saatiin tietaa etta Canberraankin johtava tie tulvii joten oltiin motissa keskella ei mitaan tsiisos tietaa kuinka kauan. Ja kauanhan me siella oltiin, 7 h. Onneksi kylassa oli viinakauppa joten lahdettiin porukalla hakemaan lohduketta. Bussissa nukkui vanhukaisia, ulkona oli jaatavan kylma ja satoi kaatamalla mutta hata keinot keksii. Pistettiin bileet pystyyn bussin alaosan laukkusailiossa. Ja nehan oli muuten ihan parhaat bileet. :) Kesken hauskuuden tuli kuitenkin ilmoitus etta lahdetaan vauhdilla kohti Canberraa, silla viereinen kyla oli jouduttu evakuoimaan. Perilla Canberrassa klo 03.00 meidat haadettiin bussista ja meille kerrottiin ettei yhtio maksa meille majoitusta eika siihen aikaan yosta majoitusta olisi mistaan saanutkaan. Bussiasema ei myoskaan ollut auki joten meita kehotettiin odottamaan aamuun aseman ulkopuolella. Ja asteita oli max kymmenen. Sitten niin.


Onneksi oltiin tavattu partybusissa pelastava enkeli (tama naulapyssyyn kavellyt kaveri) joka asuu Canberrassa ja otti meidat, 2 irkkutyttoa, jenkkityton ja aussimiehen luokseen yoksi. Taas yksi esimerkki siita miten vieraanvaraisia, avoimia ja super ystavallisia aussit ovat. :) Aamupaivalla bussikuski soitti meille ja kertoi ettei busseja Melbourneen mene ainakaan seuraavaan vuorokauteen. Koko viikonloppu on siis vierehtanyt kunnon kommuunimeiningissa. :) Soitin tanaan aamulla bussiyhtioon ja kyselin tilannetta ja sain ilokseni kuulla etta bussivuorot ajavat normaalisti mutta paivavuoro on jo loppuunmyyty mutta yovuorolla saattaa olla tilaa. Siina vaiheessa meni hernemaissipaprikat nenukkaan. Miten voi olla mahdollista etta meidan paikat myydaan muille eika meita infota mitenkaan?! Taatana. Asiakaspalvelu. Mika se sellainen olikaan. Taitaapi kylla menna aika voimakassanainen reklamaatiokirje muutaman suomalaisen sanan kera hoystettyna. Nyt olisi siis tarkoitus hypata bussiin parin tunnin paasta. Onni onnettomuudessa meillahan ei ole kiire mihinkaan ja ollaan tavattu loistotyyppeja. This weekend is legendary :)

Melbourne - uusi kaupunki, uudet kujeet

Sydney Baby

Nyt ollaan siis oleskeltu Sydneyssa jo viikko. Jeeei :). Aika on mennyt tosi nopeasti. On jotenkin vielakin vaikea tajuta etta ollaan taalla. Thaikuissa oli niin erilaista, enemman kuin normi etelaloma ihan erilaisessa kulttuurissa. Taalla olo on epatodellisempaa. Niin kaukana kotoa kuin voi olla ja silti kulttuuri ja paikat on aika samantapaisia kuin kotona. Ja kuitenkin taysin erilaisia.

Ensivaikutelmalla kaupunki muistutti Tukholmaa tai Lontoota. Saalla saattoi myos olla jotain tekemista asian kanssa.. Oltiin luultu etta taalla olisi jo lamminta mutta monkaan meni. Ensimmaisena iltana meinattiin oikeasti jaatya pystyyn vaikka oli kaikki lampimat vaatteet paalla. Mutta niita ei kylla oo paljon, varsinkaan kun lahetettiin farkut ja muutamaan otteeseen kirotut nahkatakit "pikapostilla" (3kk) Bangkokista Suomeen. Nyt niita kirottuja nahkatakkeja on oikeasti ollut ikava. Ensimmaisina 4 paivana tuli kaytettya puhki ainoat pitkat housut ja hupparit mita on mukana. Sadettakin on tullut kivasti. Welcome to Australia! :) Eilen oli kuitenkin jo hieno ja lammin paiva ja heti kun nahtiin ekat auringonsateet suunnattiin tietenkin tv:stakin tutulle Bondi Beachille. Oli niin jannaa nahda ekaa kertaa surffareita ja oikeita lifeguardeja livena. ;) ja hervottomia aaltoja.

Ollaan kierretty kaupunkia paljon kavellen. Sydney on siita janna ja kiva suurkaupunki etta itse keskusta on aika keskitetty ja kavellen paasee lahes kaikkialle. Myos Bondille jonne kuultiin etta on 30 min kavelymatka ja totuus olikin sitten melkein 2 h. Saatiinpahan nahda seutua kunnolla. :)

Pink House Hostel, jossa ollaan asuttu viikon paivat on kiva ja tosi rento paikka. Taynna erimaalaisia reissaajia. Tai oikeastaan 90 % sakasalaisia. Israelilaiset valloitti Thaimaan ja sakemannit valloittaa nahtavasti aussit. Ei olla viela tormatty missaan suomalaisiin, mika on ihan kiva viela tassa vaiheessa. Huomenna muutetaan toiselle puolelle Sydneya pariskunnan luo joilta ollaan vuokrattu huone. Siella ois tarkoitus majailla kuun loppuun ja sen jalkeen suunnistaa kohti Melbournea. Mutta kaikki on viela ihan avoinna ja se tassa reissaamisessa onkin parasta. Vapauden tunne. Paiva kerrallaan. :)

Koh Samui - Koh Phangan - Bangkok

Nonni. Mistas sita nyt sitten aloittaisi. Sen verran on tullut paivityskyselyita etta nyt on kai korkea aika ottaa niskavilloista kiinni ja alkaa napyttelemaan. :) Pahoittelemme viivastymista. Ja odotamme etta pahoittelut vastaanotetaan.

Matkattiin siis Koh Phi Phi:lta Koh Samuille (liskojen luvattu saari) pari viikkoa sitten. Parin lauttamatkan ja kolmen tunnin bussi-matkan jalkeen odotettiin innoissamme uutta paikkaa ja uusia kujeita. Oltiin varsinkin innoissamme tulevasta majoituksesta, Bungalow suoraan meren ylapuolella ja nakymat merelle niin kauas kuin silma kantaa. Kun saavuttiin paikalle auringonlaskun aikaan oli nakymat viela upeammat kuin oltiin osattu kuvitella. Mutta siihen se lysti sitten loppuikin. Sisalla meita odotti likainen huone taynna reikia lattiassa, seinassa ja katossa, joista kaikki orkkimorkit paasi sisaan. Ja kylpparissa oli jonkun orkkimorkin (todnak liskon) papanoita. Pisteena iin paalla sangyissa ei tietenkaan ollut hyttysverkkoa. Ja ne jotka tuntee mut tietaa etta Annina ja nukkuminen lian ja orkkien keskella ei oo toimiva yhtalo. Joten siina sita sitten oltiin. 3 yota rotanloukussa. Ei pysty ei kykene. Omistaja yritti tarjota meille siistimpaa huonetta mutta siellakin kipitti ensimmaisena vastaan lisko. Pienet sisiliskot on ihan ok ja melkein jopa sopoja kunhan niiden kanssa ei tarvii jakaa sankya. Sitten niin. Ei auttanu muu kuin yrittaa saada siedettavampi majoitus viela samalle illalle. Koska koko saarella ei nahtavasti tunnettu sanaa hyttysverkko paadyttiin kunnon hotelliin Chaweng Beachille. Hotelli oli jees vaikka siellakin seinat vilisi liskoja. Siina vaiheessa ei siis auttanu muu kuin olla kuin ei oliskaan ja ottaa pieni rohkaisuryyppy. ;)

Chaweng Beach on Samuin isoimpia rantoja ja tosi turistipainoitteinen. Paikka ei siis ollut mikaan wow-elamys mutta oli ihan kiva vaan hengailla rannalla pari paivaa, silla ei oltu muissa paikoissa oltu kunnolla rannalla. Toisena paivana harrastettiin vahan kulttuurimatkailua ja kaytiin moikkaamassa paria jattibudhaa saaren pohjoisosassa. Illalla kavaistiin hotellin lahella olevalla paikallisten markkinoilla, missa onnistuttiinkin sitten eksymaan oikein kunnolla.

Pari paivaa Chawengilla riitti paremmin kuin hyvin ja sen jalkeen suunnattiin pohjoisemmalle Mae Nam-rannalle Hutcha-resortiin. Ei viela oltu loydetty mielikuvien mukaista paratiisirantaa ja oltiin  kuultu etta Hutcha on tosi hieno ja rauhallinen chillaus-paikka. Ja sita se olikin. Bungalow-resort meren rannalla keskella pienta kylaa. Ja vaikka bungalow on meille nykyaan kirosana oli Hutchassa tosi siistit ja "turvalliset" huoneet, vaikkakin ilman sita hyttysverkkoa. Ainoita orkkimorkki pelonhetkia tuotti huoneen ulkopuolella oleva kylpyhuone. Ainoastaan bambukatto ja korkea valiseina erotti meidat kaarmeista ja tuhatjalkaisista. Vessaan menoa edelsi siis aina sama rituaali, oven raottaminen ja varovainen kurkkaaminen reitin tarkistamiseksi. :D Kylpparissa viihtyikin iso tuhatjalkainen mutta huoneessa ei onneksi nakynyt olioita joten saatiin nukuttua rauhassa. Tai niinhan ma luulin. Silja oli metsastany liskoa huoneessa jotta ma en vaan nakis sita. Onneksi kuulin asiasta vasta pari paivaa sitten. :) Ensimmainen paiva Hutchassa rentoutuen vierahti nopeasti mutta toisen paivan jalkeen alkoi jo olemaan vahan levoton olo. Oltiin siis saatu rentoutumisesta tarpeeksi ja oltiin taas valmiita vahan railakkaampaan elamaan. Onneksi seuraavana meita odottikin Koh Phangan ja legendaarinen Full Moon Party. Aaaaaaauuuuuuu :)

Koh Phangan sijaitsee suoraan Mae Namin edessa, joten saarten valinen matka taitettiin ison lautan sijaan pitkahantaveneella. Veneeseen kipuaminen tikkaita pitkin rantavedesta olikin sitten vahan kinkkisempi juttu, varsinkin 20 kgn rinkka selassa. Yhta kinkkista oli tikkaita pitkin lasekutuminen samainen rinkka selassa polviin asti ulottuvaan veteen. Vene vei meidat suoraan Haad Rin Beachille keskelle Full Moon Party valmisteluja. Vaikka itse bileisiin oli pari paivaa aikaa pystytettiin rannalle jo aamusta bucketti-kojuja. Vahan niin kuin markkinat mutta jokaisessa kojussa on tarjolla samaa juomaa samanlaisesta muoviamparista samaan hintaan. Napattiin rantakadulta paikallinen taksi, katollinen avolava-auto (mikakohan sekin sitten on?:)) johon oli rakennettu penkit. Taksi vei meidat bungaloweille jotka sijaitsivatkin sitten tosi kaukana menosta ja meiningista. Bungalow oli taas vaihteeksi naatala ja kaiken lisaksi keskella ei mitaan joten paadyttiin aika pian vaihtamaan taas majoitusta. Siina vaiheessa ei kuitenkaan viela tiedetty mihin naataloiden naatalaan jouduttaisiin ja kuinka monta kertaa majoitusta voi vuorokauden sisalla vaihtaa. Ei myoskaan tiedetty mika kultakimpale meita loppujen lopuksi odottaisi <3

Lahdettiin siis sitten syrjaseudulta takasin kohti menoa ja meininkia. Fiksuina tyttoina ilman varausta, 2 paivaa ennen Full Moon Partya (jolloin joka ikinen majoituspaikka rannan lahella on taynna ja hinnat katossa). Siina rannalla kavellessa auringon paahteessa laittoman painavat rinkat selassa oli pakko ottaa vastaan ensimmainen siedettavan hintainen vapaa huone. Ja sehan sitten rotanloukku olikin. Siina keskella kirjaimellisesti paskasia sankyvaatteita ja lian hajua tuli ensimmaisen kerran kunnolla aitia ja aidin puhdasta kotia ikava. :) Hetken itseni kerailyn ja "se mika ei tapa se vahvistaa"-mantran aaneen hokemisen jalkeen elama alkoi taas hymyilemaan. Meita odotti joka tapauksessa hullut pari paivaa. Sovittiin etta nukutaan 1 yo naatalassa vaikka paalla seisten muutaman rohkaisuryypyn voimalla ja varattiin hotelli jaljella oleville 3 yolle. Majoituksen loytaminen oli tosi vaikeeta Full Moon Partyn takia mutta saatiin onneksi varattua hyva hotelli suht lahelta keskustaa. Tai niinhan me taas luultiin. Huippuhauskan ja hieman kostean rannalla biletyksen ja parin tunnin younien jalkeen lahdettiin taas raahaamaan rinkkaa kohti kolmatta majoitusta vuorokauden sisalla. Perilla meita odotti kivan nakoinen hotelli. Ja vahemman kiva yllaripyllari. Hotellilla ei ollut meidan varausta eika meilla ollut toivoakaan saada huonetta silla hotelli oli ollut tayteen buukattu ja pari viikkoa. Kaiken kukkuraksi hotelli ei ollut kuullutkaan nettisivuista joiden kautta oltiin varattu huone. Silla hetkella ei itku ollut kaukana. 15 minuutin epatoivon, 6 puhelun ja pomon mopolla apuun hurahtamisen jalkeen saatiin varattua bungalow (here we go again) hiljaiselta rannalta lyhyen kavelymatkan paassa kreisibailaus-rannasta.

Matka Leela Beach Bungalowille oli hieman epailyttava. Ylamaki, alamaki, ylamaki, alamaki, niin kuoppaista tieta etta auto oli melkein kyljellaan. Taxi jatti meidat takapihalle joka naytti hokkelikylalta. Bungalowit oli kuitenkin ihan rannalla joten fiilis nousi heti. Ja ranta olikin sitten juuri sita mita oltiin etsitty koko matkan. Hiljainen paratiisiranta palmuineen ja riippukeinuineen. Oltiin melko pienen rannan yhdessa paadyssa joten rannalla ei ollut muita kuin bungalowin asukkaat. Bungalowitkin oli paremmasta paasta ja pelastuksena oli sangyn hyttysverkko, silla huoneessa kipittava iso torakka meinasi saada mut heti alkuun taas hajoamaan. Bungalowit ja orkit ei siis tappanu mua vaan vahvisti sietamaan niita kerta kerralta paremmin. :) Leela Beach oli kaikin tavoin ihan mieleton paikka. Ranta, maisemat, loungemusiikki ja ennen kaikkea ihmiset. Seka super herttaiset tyontekijat etta loistotyyppi-reissaajat. Paikan yhteishenki oli loistava ja kaikki hengaili yhdessa rannalla lahes 24/7. Paikan henkea kuvaa 2 jenkkikundin iltaisin pitamat englannin oppitunnit tyontekijoille. Kundit olivat itse kirjoittanu oppikirjat ja tyontekijat olivat parissa viikossa oppineet tosi paljon. :)

 Full Moon Party nakyi joka paikassa keskustaa. Bileissa oli neonvaloja joten joka paikassa myytiin pimeassa loistavia vaatteita, bodypainteja, koruja ja muuta kraasaa. Sorruttiin itsekin ostamaan hameet, korut ja maalit. Ja sitten oltiin niin valmiina bileisiin etta. Just kun paastiin keskustaan alkoi satamaan kaatamalla. Ei siina muuten olisi ollut mitaan hataa, mehan ollaan sateessa tanssimisen konkareita, mutta vaivalla tehdyt vartalomaalaukset piti suojata. Onneksi sade lakkasi hetken kuluttua ja paastiin mukaan menoon ja meininkiin. Ja sitahan riitti. Ihmiset tanssi rannalla kuin sillit purkissa ja joka tuutista raikasi eri musiikki. Bucketti-kojujen myyjat huusivat kurkku suorana yrittaessaan houkutella asiakkaita. Rannalla oli erilaisia aktiviteetteja joista alyttomin oli tulihyppynaru. Paikalliset pyoritti tosi isoa palavaa koytta ja idiootti-turistit yritti hyppia. Jengi poltti itsensa jatkuvasti ja osalle nayti kayvan todella huonosti. Yksikin tyyppi sai palavan koyden suoraan naamaan ja toisella syttyi vaatteet palamaan. Seuraavana paivana joka toisella kadulla vastaan tulevalla oli palohaavoja ja sideharsoja ympari kroppaa. Meilla oli onneksi viela jarki paassa ja laskettiin vaan jatti liukumakea. Ja meilla kaikilla oli niin mukavaa! :)

Parin ihanan Leela Beach-paivan jalkeen oli aika kaantaa nokka takasin kohti Bangkokia. Ekaa muttei varmaan viimeista kertaa matkan aikana tuli haikee fiilis lahtea ja jattaa hienot paikat ja tyypit taaksensa. Toisaalta paiva paivalta oltiin lahempana sita itseaan, Australiaa. :) Matkanteko Phanganilta Bangkokiin ei sitten ollutkaan ihan helpoimmasta paasta. Pikkuauton lavalla kuoppatieta bungalowista lavataksille. Taksilla satamaan jossa 1h jonotus. 1,5 h lauttamatka Surat thaniin. Satamassa 45 min odotus. Bussilla asemalle keskella ei mitaan jossa kaikki sai erivariset tarrat paitoihinsa. 30 min jalkeen 3 punatarraista, eli me ja 1 kundi, autolla ravintola/matkatoimistopaikkaan jossa oli muitakin venailijoita. Suurin osa porukasta lahti tasasin valiajoin tuktukeilla seuraavaan paikkaan. Meilla kavi kuitenkin tuuri ja 2,5 h jalkeen paastiin suoraan Bangkokin bussiin! Tassa vaiheessa kello oli 19.30 ja matka oli alkanut 11.00. 10 h bussimatka Bangkokiin meni kuitenkin aika kivuttomasti bussissa leijuvaa kusenhajua lukkunottamatta. Oltiin hotellilla 5.30 ja kunnon suihkuun paaseminen 1,5 viikon suolavesisuihkujen jalkeen tuntui taivaalliselta. Muutaman tunnin kauneusunien jalkeen lahdettiin virkeina kohti viikonloppumarkkinoita joissa vierahtikin sitten taas koko paiva. Vaate-,kenka- ja laukkukojuja silmien kantamattomiin. Harmi vaan etta rinkka oli jo piukkaakin piukempi. Onneksi mekot ja topit vie aika vahan tilaa. ;) Illalla otettiin sitten viela viimeiset irti Thaimaan yoelamasta. Ja hauskaa oli. Ehka taas hauskempaa kuin aikaisemmin. Se on kylla ollut talla reissulla enemman saanto kuin poikkeus. Ollaan biletetty meidat tuntien ihmeen vahan mutta joka kerta on ollut sairaan hauska.

Summa Sumarum. We <3 Thaimaa.
Taivaallisen kaunis maa + ystavalliset ihmiset + hyva ruoka + halpa juoma + aurinko + auringonlaskut + muut reppureissajat... Kaikki paikat mita nahtiin kolmen viikon aikana oli tosi erilaisia ja omalla tavallaan ihania. Taydellinen aloitus maailmanvalloitukselle. :)

Puss pa er <3
Annina

Koh Phi Phi - Ooh heaven is a place on earth

Puolentoista tunnin lauttamatkan jalkeen Phuket Negative vaihtui Koh Phi Phi taivaallisen Positiveksi. Jo matkalla Phi Phille "The Beach"-leffasta tutut maisemat ja tunnelma saivat nama reissaajat sanattomiksi. Onko tallaisia paikkoja oikeasti edes olemassa ja ollaanko me oikeasti taalla??

Satamassa meita oli vastassa hotellin oma kuljetuspalvelu. Toisin sanoen mies ja karryt. Philla Philla ei nimittain ole moottoriajoneuvoja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Pyoria on sitten senkin edesta. Ja aika monta Hello Kitty- pyoraakin :) Kun oltiin hetki kavelty "taksiletkassa" kapeita hiekkakujia pitkin, oltiin todella kiitollisia kuljetuspalvelusta. Varsinkin kun bungalowimme oli kaukana satamasta keskella jyrkkaa rinnetta. Check-inin yhteydessa respatytto ehdotti meille kahta eri bungalowia, joista fiksuina ja reippaina tyttoina valittiin tietenkin se korkeammalla rinteessa oleva. Respatytto varmisti viela etta halutaanko todella bungalow rinteesta. Ihmeteltiin kysymysta viela tassa vaiheessa. Rinkat matkusti hihnahissilla edelta ja me kivuttiin "reippaina" tyttoina perassa. N 50 vmaisen korkean ja levean rapun kohdalla ymmarrettiin puuskutuksien keskella respatyton tuplachekkaus. Mutta eihan sita viela perilla oltu. Bungalow sijaitsi toiseksi viimeisella asuntorivistolla, 103 rappusen korkeudessa. Jalat huusi siina vaiheessa hoosiannaa. Parvekkeen nakymat sataman ylle veivat kuitenkin pian voiton puuskutuksista. Ei sen puoleen etta parvekkeella olisi uskaltanu hengailla hetkeakaan keskella viidakon erinaisia elaimia. Parin paivan aikana tormattiin kaarmeeseen, megasammakoihin, outoihin matoihin, liskoihin (kylpparissa ja huoneessa), muurahaisiin ja muihin orkkimorkkeihin. Onneksi huoneessa oli kuitenkin hyttysverkot, joten pelot eivat hairinneet kauneusunia. :) Luonnon aanet, kuten jarjettoman kova sammakoiden kurnutus, lintujen viserrys, hyonteisten surina ja aamulla kukon kieunta soivat jatkuvasti korvissa. Upeat maisemat ja kylan tunnelma yhdistettyina ennennakemattoman kauniiseen auringonlaskuun saivat meidat jo alkuun rakastumaan tahan pieneen saareen.

Aamulla startattiin pitkahantaveneella puolipaivaretkelle viereiselle Phi Phi Leyn saarelle. Veneessa ei onneksi ollut meidan lisaksi kuin kolme muuta turistia niin saastyttiin (alkuun) isoilta tusristimassoilta ja saatiin kokea maisemat aidoimmillaan. Ensimmaisena pysahdyspaikkana oli korkeiden kallioiden reunustama vaalean turkoosi laguuni. Wau! Livuttiin hiljaa veneella laguuniin jossa ei kuulunut muita aania kuin meidan kaiut. :) Laguunin jalkeen oli snorklauksen aika. Oltiin kuitenkin niin lahella saarta etta nakyvyys ei ollut ihan paras eika veden alla ollut niin paljon fisuja kun oltiin odotettu. Jannaa silti! :) Seuraavana oli sitten luvassa the Beachista tuttu Maya Beach. Oltiin odotettu paikkaa erityisen paljon mutta niin oli nakojaan 300 muutakin turistia. Kun saavuttiin rannalle oli nakyma tosi iso pettymys. Sadoittain turisteja ja kymmenittain kovaan aaneen paristelevia isoja moottoriveneita. Se siita paratiisirannasta sitten niin. Onneksi oltiin aamulla niin aikaisin laguunilla, etta saatiin edes siella olla rauhassa :) Matkalla takaisin Phi Phille kavaistiin viela Monkey Beachilla, missa kymmenet sopot serkkupojat ja tytot asustaa. Sain kyllakin heti alkuun traumoja kun urosapina vetaisi naarasta pikaisesti takaapain suoraan silmiemme edessa! Hyhyh! Oli kiva moikata serkkuja mutta tallakin rannalla arsytti vaenpaljous. Parveilevat ihmiset ne vasta apinoita olikin pallistellessaan elaimia. :)

Alkuillasta meita odotti seuraava reissu, nimittain kipuaminen vuorenhuipun nakoalapaikalle auringonlaskua katsomaan. Herattiin kesken paikkareiden ja lahdettiin kauheella vauhdilla 350 jyrkkaakin jyrkempaa rappusta ja 500 metrin akkijyrkkaa polkua kohti. Jalat oli jo valmiiksi poikki muutaman paivan Bungalow ylosalasin juoksun jalkeen mutta reippaasti sita painettiin loppun asti. Huipulla odotti mahtavat nakymat! Mutta eihan siella mitaan auringonlaskua nakynyt kun oli pilvista. :) Hieno kokemus silti! Ja kaupan paalle Betti Spaghetti - jalat.

Illalla suunnattiin rannalle happyhour- bucket(e)ille. 120 bahtia eli kolme erkkia hinkista. Ei paha :) Hiekalle oli asetettu patjoja ja ulkotulia ja livebandi soitti hyvaa musiikkia. Ihan mieleton tunne maata siina tahtitaivaan alla ja fiilistella taalla toisella puolella maailmaa! Ja tama on vasta alkua :) Silla hetkella oltiin varmaan onnellisempia kuin koskaan aikaisemmin. :) Yhtakkia rannalla alkoi tulishow, jossa baarikundit heitteli tulia musiikin tahtiin. Ja jos tuntui, etta illasta saattoi viela puuttua jotain eipa puuttunut enaa. Bandi alkoi uudestaan soittaa ja mikas muu biisi raikasi kuin Sex on Fire (niille jotka ei viela tieda, maailmankaikkeuden paras biisi)!!! Ei olla varmaan ikina riehuttu niin paljon :D Jossain vaiheessa yota taivas repesi ja monsuunisadetta tuli taivaan taydelta. Mutta sehan ei menoa haitannut. Painvastoin villitsi sita entisestaan jos mahdollista. Siina sita sitten tanssittiin kaatosateessa kuin viimeista paivaa. :) Anninan puhelin otti nokkiinsa lapimarassa laukussa, mutta ilta oli vahintaan yhden puhelimen arvoinen.

Sadekausi ei oo meita pahemmin taalla vaivannut, sateet on yleensa olleet vaan kovia kuuroja ja hetken paasta on taas aurinko paistanut. Talla kertaa sade jatkui kuitenkin viela seuraavanakin paivana. Saatiinpahan siis aikaa ladata akkuja uusia seikkailuja varten. Seuraavana paivana matka jatkuikin kohti Koh Samuita. Mutta siita enemman toisella kertaa. Tulipahan sen verran tekstia etta ollaan kirjoiteltu pitkin paivaa ja nyt on aika sanoa tack o adjo!

Puss o Kram :)

Phuket negative

Lyhyesti:

- Lentokenttakuljetus: Negative
- Hotelli: Tosi Positive
- Sepon Seduction baarin ja Ping Pongien tyrkyttaminen: TOOOOSI NEGATIVE
- 173 679 turistia: Viela isompi Negative
- Turistimiehet & Thaikku muijat: Oksettavan Negative
- Ranta: Semi Positive
- Hotellin kattouima-allas: Positive
- Itseaan tyrkyttavat ladyboyt:  Hyhhyh Negativ
- Siljaa hemmotteleva 2 metrinen, lihaksikas  ladyboy piukassa kaiken paljastavassa farkkuminarissa:      
   BFF Positive ( Siljaa jai harmittamaan ettei halannut uutta ystavaansa hyvastiksi)
- Paikalliset ihmiset: Ihanan Positive
- Ruoka: 50/60 Negative/Positive
- Hieronta, manikyyri, pedikyyri pilkkahinnalla: Erittain Positive

Phuket negative niin nahty. Huomenna Phi Phi - Super Positive.