Nonni. Mistas sita nyt sitten aloittaisi. Sen verran on tullut paivityskyselyita etta nyt on kai korkea aika ottaa niskavilloista kiinni ja alkaa napyttelemaan. :) Pahoittelemme viivastymista. Ja odotamme etta pahoittelut vastaanotetaan.
Matkattiin siis Koh Phi Phi:lta Koh Samuille (liskojen luvattu saari) pari viikkoa sitten. Parin lauttamatkan ja kolmen tunnin bussi-matkan jalkeen odotettiin innoissamme uutta paikkaa ja uusia kujeita. Oltiin varsinkin innoissamme tulevasta majoituksesta, Bungalow suoraan meren ylapuolella ja nakymat merelle niin kauas kuin silma kantaa. Kun saavuttiin paikalle auringonlaskun aikaan oli nakymat viela upeammat kuin oltiin osattu kuvitella. Mutta siihen se lysti sitten loppuikin. Sisalla meita odotti likainen huone taynna reikia lattiassa, seinassa ja katossa, joista kaikki orkkimorkit paasi sisaan. Ja kylpparissa oli jonkun orkkimorkin (todnak liskon) papanoita. Pisteena iin paalla sangyissa ei tietenkaan ollut hyttysverkkoa. Ja ne jotka tuntee mut tietaa etta Annina ja nukkuminen lian ja orkkien keskella ei oo toimiva yhtalo. Joten siina sita sitten oltiin. 3 yota rotanloukussa. Ei pysty ei kykene. Omistaja yritti tarjota meille siistimpaa huonetta mutta siellakin kipitti ensimmaisena vastaan lisko. Pienet sisiliskot on ihan ok ja melkein jopa sopoja kunhan niiden kanssa ei tarvii jakaa sankya. Sitten niin. Ei auttanu muu kuin yrittaa saada siedettavampi majoitus viela samalle illalle. Koska koko saarella ei nahtavasti tunnettu sanaa hyttysverkko paadyttiin kunnon hotelliin Chaweng Beachille. Hotelli oli jees vaikka siellakin seinat vilisi liskoja. Siina vaiheessa ei siis auttanu muu kuin olla kuin ei oliskaan ja ottaa pieni rohkaisuryyppy. ;)
Chaweng Beach on Samuin isoimpia rantoja ja tosi turistipainoitteinen. Paikka ei siis ollut mikaan wow-elamys mutta oli ihan kiva vaan hengailla rannalla pari paivaa, silla ei oltu muissa paikoissa oltu kunnolla rannalla. Toisena paivana harrastettiin vahan kulttuurimatkailua ja kaytiin moikkaamassa paria jattibudhaa saaren pohjoisosassa. Illalla kavaistiin hotellin lahella olevalla paikallisten markkinoilla, missa onnistuttiinkin sitten eksymaan oikein kunnolla.
Pari paivaa Chawengilla riitti paremmin kuin hyvin ja sen jalkeen suunnattiin pohjoisemmalle Mae Nam-rannalle Hutcha-resortiin. Ei viela oltu loydetty mielikuvien mukaista paratiisirantaa ja oltiin kuultu etta Hutcha on tosi hieno ja rauhallinen chillaus-paikka. Ja sita se olikin. Bungalow-resort meren rannalla keskella pienta kylaa. Ja vaikka bungalow on meille nykyaan kirosana oli Hutchassa tosi siistit ja "turvalliset" huoneet, vaikkakin ilman sita hyttysverkkoa. Ainoita orkkimorkki pelonhetkia tuotti huoneen ulkopuolella oleva kylpyhuone. Ainoastaan bambukatto ja korkea valiseina erotti meidat kaarmeista ja tuhatjalkaisista. Vessaan menoa edelsi siis aina sama rituaali, oven raottaminen ja varovainen kurkkaaminen reitin tarkistamiseksi. :D Kylpparissa viihtyikin iso tuhatjalkainen mutta huoneessa ei onneksi nakynyt olioita joten saatiin nukuttua rauhassa. Tai niinhan ma luulin. Silja oli metsastany liskoa huoneessa jotta ma en vaan nakis sita. Onneksi kuulin asiasta vasta pari paivaa sitten. :) Ensimmainen paiva Hutchassa rentoutuen vierahti nopeasti mutta toisen paivan jalkeen alkoi jo olemaan vahan levoton olo. Oltiin siis saatu rentoutumisesta tarpeeksi ja oltiin taas valmiita vahan railakkaampaan elamaan. Onneksi seuraavana meita odottikin Koh Phangan ja legendaarinen Full Moon Party. Aaaaaaauuuuuuu :)
Koh Phangan sijaitsee suoraan Mae Namin edessa, joten saarten valinen matka taitettiin ison lautan sijaan pitkahantaveneella. Veneeseen kipuaminen tikkaita pitkin rantavedesta olikin sitten vahan kinkkisempi juttu, varsinkin 20 kgn rinkka selassa. Yhta kinkkista oli tikkaita pitkin lasekutuminen samainen rinkka selassa polviin asti ulottuvaan veteen. Vene vei meidat suoraan Haad Rin Beachille keskelle Full Moon Party valmisteluja. Vaikka itse bileisiin oli pari paivaa aikaa pystytettiin rannalle jo aamusta bucketti-kojuja. Vahan niin kuin markkinat mutta jokaisessa kojussa on tarjolla samaa juomaa samanlaisesta muoviamparista samaan hintaan. Napattiin rantakadulta paikallinen taksi, katollinen avolava-auto (mikakohan sekin sitten on?:)) johon oli rakennettu penkit. Taksi vei meidat bungaloweille jotka sijaitsivatkin sitten tosi kaukana menosta ja meiningista. Bungalow oli taas vaihteeksi naatala ja kaiken lisaksi keskella ei mitaan joten paadyttiin aika pian vaihtamaan taas majoitusta. Siina vaiheessa ei kuitenkaan viela tiedetty mihin naataloiden naatalaan jouduttaisiin ja kuinka monta kertaa majoitusta voi vuorokauden sisalla vaihtaa. Ei myoskaan tiedetty mika kultakimpale meita loppujen lopuksi odottaisi <3
Lahdettiin siis sitten syrjaseudulta takasin kohti menoa ja meininkia. Fiksuina tyttoina ilman varausta, 2 paivaa ennen Full Moon Partya (jolloin joka ikinen majoituspaikka rannan lahella on taynna ja hinnat katossa). Siina rannalla kavellessa auringon paahteessa laittoman painavat rinkat selassa oli pakko ottaa vastaan ensimmainen siedettavan hintainen vapaa huone. Ja sehan sitten rotanloukku olikin. Siina keskella kirjaimellisesti paskasia sankyvaatteita ja lian hajua tuli ensimmaisen kerran kunnolla aitia ja aidin puhdasta kotia ikava. :) Hetken itseni kerailyn ja "se mika ei tapa se vahvistaa"-mantran aaneen hokemisen jalkeen elama alkoi taas hymyilemaan. Meita odotti joka tapauksessa hullut pari paivaa. Sovittiin etta nukutaan 1 yo naatalassa vaikka paalla seisten muutaman rohkaisuryypyn voimalla ja varattiin hotelli jaljella oleville 3 yolle. Majoituksen loytaminen oli tosi vaikeeta Full Moon Partyn takia mutta saatiin onneksi varattua hyva hotelli suht lahelta keskustaa. Tai niinhan me taas luultiin. Huippuhauskan ja hieman kostean rannalla biletyksen ja parin tunnin younien jalkeen lahdettiin taas raahaamaan rinkkaa kohti kolmatta majoitusta vuorokauden sisalla. Perilla meita odotti kivan nakoinen hotelli. Ja vahemman kiva yllaripyllari. Hotellilla ei ollut meidan varausta eika meilla ollut toivoakaan saada huonetta silla hotelli oli ollut tayteen buukattu ja pari viikkoa. Kaiken kukkuraksi hotelli ei ollut kuullutkaan nettisivuista joiden kautta oltiin varattu huone. Silla hetkella ei itku ollut kaukana. 15 minuutin epatoivon, 6 puhelun ja pomon mopolla apuun hurahtamisen jalkeen saatiin varattua bungalow (here we go again) hiljaiselta rannalta lyhyen kavelymatkan paassa kreisibailaus-rannasta.
Matka Leela Beach Bungalowille oli hieman epailyttava. Ylamaki, alamaki, ylamaki, alamaki, niin kuoppaista tieta etta auto oli melkein kyljellaan. Taxi jatti meidat takapihalle joka naytti hokkelikylalta. Bungalowit oli kuitenkin ihan rannalla joten fiilis nousi heti. Ja ranta olikin sitten juuri sita mita oltiin etsitty koko matkan. Hiljainen paratiisiranta palmuineen ja riippukeinuineen. Oltiin melko pienen rannan yhdessa paadyssa joten rannalla ei ollut muita kuin bungalowin asukkaat. Bungalowitkin oli paremmasta paasta ja pelastuksena oli sangyn hyttysverkko, silla huoneessa kipittava iso torakka meinasi saada mut heti alkuun taas hajoamaan. Bungalowit ja orkit ei siis tappanu mua vaan vahvisti sietamaan niita kerta kerralta paremmin. :) Leela Beach oli kaikin tavoin ihan mieleton paikka. Ranta, maisemat, loungemusiikki ja ennen kaikkea ihmiset. Seka super herttaiset tyontekijat etta loistotyyppi-reissaajat. Paikan yhteishenki oli loistava ja kaikki hengaili yhdessa rannalla lahes 24/7. Paikan henkea kuvaa 2 jenkkikundin iltaisin pitamat englannin oppitunnit tyontekijoille. Kundit olivat itse kirjoittanu oppikirjat ja tyontekijat olivat parissa viikossa oppineet tosi paljon. :)
Full Moon Party nakyi joka paikassa keskustaa. Bileissa oli neonvaloja joten joka paikassa myytiin pimeassa loistavia vaatteita, bodypainteja, koruja ja muuta kraasaa. Sorruttiin itsekin ostamaan hameet, korut ja maalit. Ja sitten oltiin niin valmiina bileisiin etta. Just kun paastiin keskustaan alkoi satamaan kaatamalla. Ei siina muuten olisi ollut mitaan hataa, mehan ollaan sateessa tanssimisen konkareita, mutta vaivalla tehdyt vartalomaalaukset piti suojata. Onneksi sade lakkasi hetken kuluttua ja paastiin mukaan menoon ja meininkiin. Ja sitahan riitti. Ihmiset tanssi rannalla kuin sillit purkissa ja joka tuutista raikasi eri musiikki. Bucketti-kojujen myyjat huusivat kurkku suorana yrittaessaan houkutella asiakkaita. Rannalla oli erilaisia aktiviteetteja joista alyttomin oli tulihyppynaru. Paikalliset pyoritti tosi isoa palavaa koytta ja idiootti-turistit yritti hyppia. Jengi poltti itsensa jatkuvasti ja osalle nayti kayvan todella huonosti. Yksikin tyyppi sai palavan koyden suoraan naamaan ja toisella syttyi vaatteet palamaan. Seuraavana paivana joka toisella kadulla vastaan tulevalla oli palohaavoja ja sideharsoja ympari kroppaa. Meilla oli onneksi viela jarki paassa ja laskettiin vaan jatti liukumakea. Ja meilla kaikilla oli niin mukavaa! :)
Parin ihanan Leela Beach-paivan jalkeen oli aika kaantaa nokka takasin kohti Bangkokia. Ekaa muttei varmaan viimeista kertaa matkan aikana tuli haikee fiilis lahtea ja jattaa hienot paikat ja tyypit taaksensa. Toisaalta paiva paivalta oltiin lahempana sita itseaan, Australiaa. :) Matkanteko Phanganilta Bangkokiin ei sitten ollutkaan ihan helpoimmasta paasta. Pikkuauton lavalla kuoppatieta bungalowista lavataksille. Taksilla satamaan jossa 1h jonotus. 1,5 h lauttamatka Surat thaniin. Satamassa 45 min odotus. Bussilla asemalle keskella ei mitaan jossa kaikki sai erivariset tarrat paitoihinsa. 30 min jalkeen 3 punatarraista, eli me ja 1 kundi, autolla ravintola/matkatoimistopaikkaan jossa oli muitakin venailijoita. Suurin osa porukasta lahti tasasin valiajoin tuktukeilla seuraavaan paikkaan. Meilla kavi kuitenkin tuuri ja 2,5 h jalkeen paastiin suoraan Bangkokin bussiin! Tassa vaiheessa kello oli 19.30 ja matka oli alkanut 11.00. 10 h bussimatka Bangkokiin meni kuitenkin aika kivuttomasti bussissa leijuvaa kusenhajua lukkunottamatta. Oltiin hotellilla 5.30 ja kunnon suihkuun paaseminen 1,5 viikon suolavesisuihkujen jalkeen tuntui taivaalliselta. Muutaman tunnin kauneusunien jalkeen lahdettiin virkeina kohti viikonloppumarkkinoita joissa vierahtikin sitten taas koko paiva. Vaate-,kenka- ja laukkukojuja silmien kantamattomiin. Harmi vaan etta rinkka oli jo piukkaakin piukempi. Onneksi mekot ja topit vie aika vahan tilaa. ;) Illalla otettiin sitten viela viimeiset irti Thaimaan yoelamasta. Ja hauskaa oli. Ehka taas hauskempaa kuin aikaisemmin. Se on kylla ollut talla reissulla enemman saanto kuin poikkeus. Ollaan biletetty meidat tuntien ihmeen vahan mutta joka kerta on ollut sairaan hauska.
Summa Sumarum. We <3 Thaimaa.
Taivaallisen kaunis maa + ystavalliset ihmiset + hyva ruoka + halpa juoma + aurinko + auringonlaskut + muut reppureissajat... Kaikki paikat mita nahtiin kolmen viikon aikana oli tosi erilaisia ja omalla tavallaan ihania. Taydellinen aloitus maailmanvalloitukselle. :)
Puss pa er <3
Annina
Sydney, tuo sumuinen sateinen kaupunki on siis talta osin nahty ja palataan sinne jouluksi ja uudeksi vuodeksi. Saa on pysynyt sateisena mutta yhtena kauniina paivana mentiin lautalla Sydneyn lahella olevalle ihanalle Taronga Zoo saarelle. Elaintarhassa nahtiin kenguruita ja koaloita ja pingviineja ja kirahveja ja gorilloja ja.. Oltiin kuin innostuneita lapsia kaikkien elainten keskella. :) Mulle jai kuitenkin viela vahan hampaankoloon etten paassyt halailemaan koaloita (osa teista tietaa miten paljon ha-luan ha-lailla koa-loita :)) mutta eikohan sekin asia viela korjaannu. Oltiin myos yhtena paivana taas bongaamassa surffareita Bondilla. ;) Asuttiin viikko mielettoman ihanan, ystavallisen ja alkoholisoituneen kuusikymppisen pariskunnan, Sylvian ja Allanin luona. :) Koti oli tositosi kodikas ja oli ihanaa olla valilla kotoisassa paikassa kuuden viikon hostellien jalkeen. Syltty ja Iso A kokkasi meille iltaisin ruokaa ja juotti meille punkkua ja meilla kaikilla oli niin mukavaa. Kunnes Sylvia joka ilta sammui sohvalle rooki kadessa kiskottuaan pari punkkupulloa. Vaikka molemmat oli tosi ihania oli tunnelma aika jannittynyt silla viikon alussa pariskunta paatti eroavansa ja Sylvia muuttaa toiselle puolelle Australiaa. Katsottiin siis parhaaksi siina vaiheessa vaihtaa maisemaa ja matkata Melbourneen. Syltysta ja Iso A:sta tuli kuitenkin meille jo tosi laheisia ja on kiva tietaa etta taalla kaukana kaukana kotoa on olemassa paikka joita he kutsuivat meidan Australian kodiksi. 
Lahdettiin perjantaina yhdeksalta aamulla bussilla kohti Melbournea. Edessapain oli 14 h matka, mika tuntui aika pitkalta ajalta mutta tassa vaiheessa se matka olisi ollut kakunpalanen. Ollaan nimittain viela, 60 h jalkeen n 600 km paassa Melbournesta. :) Kun oltiin perjantaina matkattu 3 h rupesi bussissa yhtakkia haisemaan savu joten pysahdyttiin keskelle tieta ja kuski mumisi puhelimeen jotain tulesta ja savusta. Vahan ajan paasta jatkettiin kuitenkin matkaa. Onneksi oltiin lahella Canberraa ja vaihdettiin siella bussia. Puolessavalissa matkaa, keskella ei mitaan muuta paitsi lampaita ja muutamia viinitiloja, bussi pysahtyi keskelle tieta pitkan autoletkan jatkoksi. Puolen tunnin paikallaolon jalkeen bussi teki U-kaannoksen ja matkattiin takaisin pain ilman mitaan tietoa missa ollaan ja mita tapahtuu. Bussissa kulkevan puskaradion kautta saatiin kuulla etta tulva oli katkaissut tien ja lahikylat tulvivat. Skjoos mee, tulvia Australiassa?! Antakee armoo. :)
Matkattiin siis samaa tieta takaisin pain ja jossain vaiheessa pysahdyttiin tuppukylan bussipysakille jossa kuultiin etta kaikki kolme Melbourneen johtavaa tieta tulvii. Ei siis auttanut muuta kuin matkata viela takaisin pain kohti Gundagain kylan keskustaa, Hungry Jacks hampurilaisravintolaa. Perilla saatiin tietaa etta Canberraankin johtava tie tulvii joten oltiin motissa keskella ei mitaan tsiisos tietaa kuinka kauan. Ja kauanhan me siella oltiin, 7 h. Onneksi kylassa oli viinakauppa joten lahdettiin porukalla hakemaan lohduketta. Bussissa nukkui vanhukaisia, ulkona oli jaatavan kylma ja satoi kaatamalla mutta hata keinot keksii. Pistettiin bileet pystyyn bussin alaosan laukkusailiossa. Ja nehan oli muuten ihan parhaat bileet. :) Kesken hauskuuden tuli kuitenkin ilmoitus etta lahdetaan vauhdilla kohti Canberraa, silla viereinen kyla oli jouduttu evakuoimaan. Perilla Canberrassa klo 03.00 meidat haadettiin bussista ja meille kerrottiin ettei yhtio maksa meille majoitusta eika siihen aikaan yosta majoitusta olisi mistaan saanutkaan. Bussiasema ei myoskaan ollut auki joten meita kehotettiin odottamaan aamuun aseman ulkopuolella. Ja asteita oli max kymmenen. Sitten niin.
